Kuvasarja

Kylmäksi vetää...

Hetken valinta (Ilja)

Löydetty luonto (Liisa)

Valo ja varjo (Ilja)

Näkökulman valinta (Liisa)

Tallentava dokumentti (Ilja)

Näkemyksellinen (Minna) 

Lavastettu (Minna)

Animaatio

"Itku pitkästä ilosta"

Kuvakäsikirjoitus

Valmis animaatio

Iljan kuvanmuokkaus

"Vaalimainos"

Mainoskuva

Alkuperäiset kuvat:

Omakuva

Taustakuva

Liisan kuvanmuokkaus

"Satumetsä"

Kuvituskuva

Alkuperäiset kuvat:

Omakuva

Taustakuva

Minnan kuvanmuokkaus

"Kohtaaminen"

Taidekuva

Alkuperäiset kuvat:

Omakuva

Taustakuva

Fotogrammit

Näe, Nauti ja Näperrä

Jännite (Liisa)

Rytmi (Liisa)

Struktuuri (Minna)

Tasapaino (Liisa)

Liike (Ilja)

Läpinäkyvyys (Minna)

Välimatka (Ilja)

Epäonnistuneita vedoksia ja kokeiluja

Aurinkolasin linssiä siirretty valotusten välillä (Minna)

Valotettua sylkeä, sormenjälkiä ja Fairya (Minna)

Kuva-analyysi

Muoviesineet: elämää suurempaa?

Teimme kuva-analyysiä Tieteen kuvalehden (18/2013) artikkelista “Imuri nappaa muovit merestä: Muovi uhkaa eläimiä”. Valitsimme kuvan, koska se puhutteli meitä ja herätti mielenkiintomme. Tarkastelimme kuvaa hyödyntäen visuaalisen viestin kolmitasoista kielioppia. Tulkitsimme kuvaa sen pintatasolla, konnotaatiotasolla ja abstraktilla tasolla.

Pintatasolla eli denotaatiotasolla käsittelimme kuvan aihetta, sisältöä ja yksityiskohtia. Konnotaatiotasolla tarkastelimme kuvaan liittyviä sivumerkityksiä, arvosisältöjä ja sen herättämiä mielikuvia. Viimeiseksi tarkastelimme vielä kuvan abstraktia tasoa eli sen visuaalista rakennetta, sommittelua ja sen sävyä.

Pintataso

Kuvassa on kuollut, pääosin maatunut tai syöty lintu. Päänmuodon ja nokan perusteella päättelimme linnun olevan vesilintu. Linnusta on jäljellä sulat, luita, pää ja nokka, ja sen mahalaukun sisältö on näkyvissä. Mahalaukussa on erilaisia värikkäitä ja pieniä, linnun syömiä, muoviesineitä. Muoviesineitä on verrattain paljon linnun kokoon nähden. Linnun ympärillä on harmaanvalkoisia sulkia. Lintu on kuvattu ylhäältä päin ja se makaa kyljellään hietikolla. Maasta, linnun alta ja vierestä, versoaa pieniä kasveja.

Kuvassa on myös kuvateksti: ”Muovi ei hajoa ruoansulatuksessa vaan se tappaa merilintuja – Chris Jordan”

Konnotaatiotaso

Ensimmäiset mielikuvat, joita meille kuvasta heräsi ovat hyvin tunnepitoisia ja ajatuksia herättäviä. Pohdimme, että ihmiset ovat huolimattomia jätteiden käsittelyssä ja tästä on seurauksena kuvan lintu. Jätteiden huolimaton käsittely ja maatumattomien esineiden päätyminen luontoon vaikuttaa eläimiin kohtalokkaalla tavalla. Kuva herättelee ensisijaisesti pohtimaan ympäristökysymyksiä ja vastuutamme niistä.

Toinen hyvin puhutteleva ja tehokas ajatusten herättelijä on kuoleman aihe. Ryhmällemme nousi nopeasti kysymyksiä kuoleman syistä ja siitä, mitä eläimelle on tapahtunut. Kuolema pysäyttää ja havahduttaa, joten se toimii erinomaisena tehokeinona. Muuten sekava höyhen- ja muovikasa tunnistetaan linnuksi sen päästä, joka antaa myös ikään kuin olemuksen ja arvon eläimelle. Pää tekee linnun tunnistettavaksi ja siten tutuksi eläväksi olennoksi, joka on nyt kuollut. Tämä vetoaa katsojan tunteisiin ja saa tuntemaan sympatiaa viatonta luontokappaletta kohtaan. Kuolema on tehokeinona erinomainen, koska se on lopullisuudessaan niin pysäyttävä ja herättelevä. Kuoleman näkeminen pysäyttää pohtimaan elämää ja sen arvoa. Kuolema on elämää suurempaa ja puhuttelee siksi.

Tunnelma kuvassa on karu, mutta siitä herää mielikuvia myös symboleista. Esimerkiksi Kalevalan tarinat tulevat mieleen vesilinnusta, joka muistuttaa maailman muninutta sotkaa. Kuvasta voi johtaa myös mielleyhtymät Tuonelan jokeen ja joutseneen sekä laivoihin ja kelluviin luunpalasiin joessa, jotka ovat piirteitä Kalevala-aiheisessa maalaustaiteessa. Linnun ruumis muodostaa myös ikään kuin pesän, jossa voisi muovinpalasten sijaan levätä hautomista odottavia munia. Soikea ruumiinmuoto on myös harmoninen ja voi symboloida esimerkiksi munaa, joka voidaan nähdä elämän alkuna. Hassua kyllä, kuvan aihe kuitenkin käsittelee kuolemaa.

Lisäksi ryhmällemme nousi mielikuva ikään kuin linnun rakennekaaviosta tai piirroksesta kuvan nopealla silmäyksellä. Vasta lähempi tarkastelu osoitti kuvan olevan oikea valokuva linnusta ja että muovinkappaleet eivät olleet lavastettuja vaan eläimen sisältä paljastuneita esineitä. Kuvan kokonaisuudessa huomiota herättävät juurikin väripilkkuna toimivat kirjavat muoviesineet. Muoviesineet eivät kuulu sinne missä ne ovat ja vastakkainasettelussa ovat tällöin luonnollinen orgaaninen eläin ja teollinen hyödykeroska. Muovinkappaleet ovat eläimen sisällä eivätkä ne maadu samalla lailla kuin lintu niiden ympäriltä. Kuvatulkinnassa voidaan siis todeta, että muoviesineet jäävät, kun me kaikki kuolemme.

Pohdimme muoviesineiden keskeistä asemaa kuvassa. Koska muoviesineet ovat värikkäitä, ne on tarkoituksellisesti tehty ihmisten kuluttamista varten. Kulutustuotteiksi tehdyt muoviesineet ovat värikkäitä, mutta teollisuuden hyödykkeinä ne olisivat todennäköisesti harmaita. Harmaat esineet harmaan linnun sisällä eivät herättäisi myöskään niin paljon huomiota kuin värikkäät esineet. Harmaat esineet saisivat kuvan katsojan tuntemaan, että syy linnun kuolemalle on joku muu, tehdas tai yritys, mutta kun esineet ovat värikkäitä tulee tunne, että itse on vastuussa. Tämä vetoaa katsojassa taas alussa mainittuun ympäristövastuullisuuteen. Päättelimme, että kuvan tarkoitus on herätellä katsojaa ja saada tämä tuntemaan pieni pisto sydämessään kulutustottumuksistaan. Kuva on kriittinen viesti kulutusyhteiskunnasta ja kuluttamisesta. Se ottaa kantaa siihen mitä ja miten meidän tulisi kuluttaa. Voimakkain viesti on kuitenkin se, mitä seurauksia kulutuksellamme on. Emme tule ajatelleeksi kovin usein jätteidemme ja tavaroidemme jälkikäsittelyä, jolloin tuhoamme tahattomasti luontoa huolimattomalla kierrätyksellä. Minne jätteemme lopulta päätyvät? Osa ainakin sorsan vatsaan kohtalokkain seurauksin. Toisaalla me suojelemme suurilla varoilla uhanalaisia eläimiä, mutta toisaalta lajittelemme jätteitä huonosti ja kulutamme paljon, mikä on itsessään hyvin ristiriitaista. Loppujen lopuksi syydämme rahaa vain omantunnon parantamiseen, jotta välinpitämättömyys voi jatkua.

Abstrakti taso

Kuva on koko sivun levyinen ja se rajoittuu lehden sivun alareunaan. Linnun nokka ja pää rajaavat kuvaa oikeasta yläreunasta muodostaen selkeän rajan kuvan ja valkoisen sivun välille. Muuten yläreunassa kuva rajautuu linnun muodon mukaisesti valkoiseen häivytettynä. Kuvan rajauksessa ärsyttää kuitenkin se, että linnun nokka rajautuu kärjestä hieman pois. Kuva ikään kuin jatkuisi lehden sivun ulkopuolelle.

Väritys kuvassa on harmaapainotteinen värikkäitä muoviesineitä lukuun ottamatta. Harmaan taustan ja värikkäiden esineiden välille syntyy kontrasti ja esineet ovat ikään kuin harmaan linnunraadon muodostamassa kehyksessä. Linnun taustalla oleva maa on karu ja harmahtava hiekkapohja. Kuvateksti on sijoitettu tälle harmaalle alueelle.

Aluksi värikkäistä esineistä tuli nopealla vilkaisulla mieleen jonkinlainen linnun rakennekaava tai piirros. Tähän mielikuvaan vaikutti etenkin se, että lintu on kuvattu lintuperspektiivistä kyljellään makaamassa. Kuvassa ei ole syvyysvaikutelmaa ja lintu on kuvattu enemmänkin kaksiulotteisena kuin kolmiulotteisena.  

Kuva on todennäköisesti otettu pilvisessä päivänvalossa, ei kuitenkaan auringonpaisteessa. Kuvaa ei ole otettu salamalla eikä sitä ei ole muokattu juurikaan. Kuvassa on täten säilytetty informatiivinen sävy eikä kuvanmuokkauksella ole pyritty radikalisoimaan enempää jo itsessään rankkaa kohdetta. Kuva säilyttää uskottavuutensa ja realistisuutensa toimimalla tiedonvälittäjänä. Tähän liittyy todennäköisesti lehden imago ja tavoite, joka on aivan eri kuin esimerkiksi luonnonsuojelulehdessä. Tavoitteena on informoida, mutta herätellä katsojaa tutustumaan aiheeseen paremmin ja lisäämään tietämystä.

Oppimiskokemuksia ja pohdintaa

Mielestämme oli hyvä, että kurssi toteutettiin pienryhmissä työskennellen. Näin omista töistä sai esiin uusia näkökulmia ja muiden kommenttien kautta saattoi huomata oman työn onnistuneet ja epäonnistuneet puolet. Yhteistyössä pohdiskellen vaikeita asioita pystyi jakaa ryhmän kesken ja keksiä ratkaisuja. Esimerkiksi valokuvaustehtävän ja fotogrammin työstämisen yhteydessä tehtävänantojen avaaminen ja tuotosten sovittaminen tehtävänantoon sujui ryhmässä joutuisammin ja rakentavammin kuin jos olisi yksinänsä mietiskellyt. Ryhmätyöskentelyt toimivat siis erinomaisina oppimistilanteina ja koimme ne mielenkiintoisiksi. Yhdessä saimme siis enemmän aikaan!

Suurin oppimiskokemuksemmme oli siis ryhmätyöskentelyn hedelmällisyys. Jokaisella meillä  oli omia vahvuusalueitamme opittavista aiheista ja täydensimme siten toistemme tietämystä erinomaisesti. Kaikki ryhmäläiset toivat työskentelyyn ja tuotoksiin oman panoksensa.

Kurssin kokonaisuutta ajatellen media-osuus oli mielestämme hyvin muuta oppisisältöä täydentävä ja kattava. Ymmärrys opittavista asioista lisääntyi kaikkien osalta vaikka jo jotain entuudestaan osasimme ja hallitsimme.